1) Oulun HAO 30.5.2008 08/0262/2

Toimeentulotuki - Perusosan alentaminen - Työssäoloehto - Työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä kieltäytyminen - Oman elatuksen laiminlyönti

Diaarinumero: 01031/07/6101
Taltionumero: 08/0262/2
Antopäivä: 30.5.2008

Hallinto-oikeuden ratkaistavana oli kysymys siitä, voitiinko työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuneen henkilön toimeentulotuen perusosaa alentaa joko hänelle asetetun työssäoloehdon perusteella tai sillä perusteella, ettei hän ollut aikaisemmissa toimeentulotukipäätöksissä esitetyistä kehotuksista huolimatta antanut selvitystä niistä suunnitelmista ja toimista, joihin hän oli ryhtynyt edistääkseen omaehtoista toimeentuloaan.

Viranhaltija oli päätöksellään 16.8.2007 alentanut A:n perusosaa 20 prosenttia, koska A ei ollut kehotuksista huolimatta esittänyt selvitystä niistä suunnitelmista ja toimista, joihin hän oli ryhtynyt edistääkseen omaehtoista toimeentuloaan ja näin ollen hän oli laiminlyönyt velvollisuutensa huolehtia omasta elannostaan toimeentulotukeen nähden ensisijaisilla tavoilla. Sosiaali- ja terveysjaosto oli pitänyt viranhaltijan päätöksen voimassa todeten, että A:n perusosaa voitiin alentaa, koska hän oli työvoimatoimikunnan päätöksen perusteella menettänyt oikeuden ensisijaiseen etuuteen. Hän oli ilman työvoimatoimikunnan hyväksymää syytä eronnut työstään.

Hallinto-oikeus katsoi, että A:n perusosaa ei ollut voitu mainituilla perusteilla alentaa ja velvoitti jaoston maksamaan A:lle lisää toimeentulotukea perusosan alentamisen johdosta myöntämättä jääneen määrän.

Hallinto-oikeus totesi päätöksensä perusteluissa, että huomioon ottaen A:lle 16.6.2006 asetetusta työssäoloehdosta kuluneen ajan pituuden irtisanoutumista palkkatyöstä ei ollut voitu enää elokuussa 2007 rinnastaa toimeentulotuesta annetun lain 10 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun yksilöidysti tarjotusta työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä kieltäytymiseen.

Asiakirjoista ei myöskään ilmennyt, että A:lle olisi hänen ollessaan työttömänä työnhakijana tarjottu yksilöidysti työtä tai toimeentulotuesta annetun lain 10 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja työvoimapoliittisia toimenpiteitä tai että hän olisi ilmoittanut kieltäytyvänsä ottamasta niitä vastaan. Hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan pelkästään sillä perusteella, ettei A ollut selvittänyt hakeneensa aktiivisesti töitä tai pääsyä työvoimapoliittisten toimenpiteiden piiriin, hänen perusosaansa ei ollut voitu alentaa toimeentulotuesta annetun lain 10 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla.

Laki toimeentulotuesta 10 § 1 mom 1 k

************************************************************

Alkoholismista johtunut epäsäännöllinen elämäntapa ei oikeuttanut alentamaan toimeentulotuen perusosaa.

2) Oulun HAO 27.5.2008 08/0257/2

Toimeentulotuki - Perusosan alentaminen - Henkilökohtaiset olosuhteet - Terveydentila - Kohtuullisuusharkinta - Perusoikeusmyönteinen laintulkinta

Diaarinumero: 01287/07/6101
Taltionumero: 08/0257/2
Antopäivä: 27.5.2008

Hallinto-oikeuden ratkaistavana oli kysymys siitä, voitiinko toimeentulotuen perusosaa alentaa henkilöltä, joka oli pitkään jatkuneen alkoholin väärinkäytön vuoksi kykenemätön osallistumaan hänen työllistymisensä edistämiseksi tehtävien suunnitelmien laatimiseen ja näiden suunnitelmien noudattamiseen. Henkilö oli useaan kertaan ollut asunnottomana ja hänelle oli määrätty edunvalvoja.

Viranhaltija oli päätöksellään 17.9.2007 alentanut A:n perusosaa 40 prosenttia, koska A oli jättänyt saapumatta työvoiman palvelukeskukseen sovittuun tapaamiseen ja muutoinkin toistuvasti laiminlyönyt oman elantonsa hankkimisen ja suunniteltujen toimenpiteiden toteuttamisen. Yksilöhuoltojaosto oli pitänyt viranhaltijan päätöksen voimassa.

Hallinto-oikeus katsoi, että A:n perusosaa ei ollut voitu mainituilla perusteilla alentaa ja velvoitti jaoston maksamaan A:lle lisää toimeentulotukea perusosan alentamisen johdosta myöntämättä jääneen määrän.

Hallinto-oikeus perusteli päätöstään muun ohella seuraavasti:

Toimeentulotuesta annetun lain 2 §:n 2 momentin mukaan jokaisella on velvollisuus kykynsä mukaan pitää huolta itsestään ja omasta elatuksestaan. Työttömyysturvajärjestelmä on tarkoitettu turvaamaan työttömyyden aikainen toimeentulo. Myös työvoimapoliittisten koulutusten aikana maksettavia etuuksia voidaan pitää toimeentulotukeen nähden ensisijaisina. Suomen perustuslakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 1/1998 vp) lain 19 §:n 1 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa samoin kuin toimeentulotuesta annettua lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 217/1997 vp) lain 10 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa on korostettu sitä, että jokaisen oikeus välttämättömään toimeentuloon on sidottu henkilön kykyyn hankkia itselleen ihmisarvoisen elämän edellyttämä turva. Lisäksi viimeksi mainitussa hallituksen esityksessä on toimeentulotuesta annetun lain 10 §:n 3 momentin soveltamistilanteiden osalta muun ohella lausuttu, että henkilölle tulee voida osoittaa konkreettinen ja hänen kykyihinsä ja olosuhteisiinsa sovitettu tapa hankkia toimeentulonsa, ja että lain 10 §:n 1 ja 3 momenttiin liittyy kohtuullisuusharkintaa. Perustuslaki-valiokunta on lausunnossaan (PeVL 31/1997) kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että kohtuuttomuuskriteeriä tulkitaan perusoikeusmyönteisesti.

Hallinto-oikeuden käsiteltävänä olleessa asiassa toimeentulotuen tarve oli johtunut siitä, että toimeentulotuen hakija oli laiminlyönnillään aiheuttanut sen, ettei työtä tai työvoimapoliittista toimenpidettä ole voitu tarjota hänelle. Edellä mainituissa perustuslain ja toimeentulotuesta annetun lain esitöissä lausuttuun nähden hallinto-oikeus katsoi, että myös tällöin perusosan alentamisen tulee perustua yksilökohtaiseen harkintaan, jossa perusosan alentamisen kohtuullisuuden arviointiin vaikuttaa henkilön kyky omalla toiminnallaan hankkia itselleen riittävä toimeentuloturva. Henkilöllä tulee terveydentilansa ja muiden olosuhteittensa puolesta olla etukäteen arvioiden realistiset mahdollisuudet osallistua aktivointisuunnitelmien laatimiseen ja noudattaa pitkäjännitteisesti hänen työllistämisekseen laadittavia suunnitelmia.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella oli ilmeistä, että A oli sairautensa ja siitä johtuvan epäsäännöllisen elämäntapansa vuoksi ollut kykenemätön noudattamaan hänelle työvoima- ja sosiaalitoimen viranomaisten suunnitelman laatimista varten asettamia tapaamisaikoja ja hänen työllistymisensä edistämiseksi mahdollisesti tehtäviä suunnitelmia. A:n ei voitu näissä olosuhteissa katsoa olleen kykenevä hankkimaan välttämätöntä toimeentuloaan omalla toiminnallaan. Näin ollen ja kun perustuslain 19 §:n 1 momentin ja toimeentulotuesta annetun lain 1 §:n 1 momentin säännöksillä on turvattu tällaisessa tilanteessa jokaiselle oikeus ihmisarvoisen elämän kannalta välttämättömään toimeentuloon, perusosan alentaminen 40 prosentilla oli ollut näissä olosuhteissa toimeentulotuesta annetun lain 10 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla kohtuutonta.

Suomen perustuslaki 19 § 1 mom
Laki toimeentulotuesta 1 § 1 mom, 2 § ja 10 § 1 mom 1 k sekä 3 ja 4 mom
Hallituksen esitys uudeksi Suomen Hallitusmuodoksi (HE 1/1998 vp)
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi toimeentulotuesta sekä laiksi sosiaalihuoltolain ja -asetuksen eräiden säännösten kumoamisesta (HE 217/1997 vp)
Perustuslakivaliokunnan lausunto koskien hallituksen esitystä eduskunnalle laiksi toimeentulotuesta sekä laiksi sosiaalihuoltolain ja -asetuksen eräiden säännösten kumoamisesta (PeVL 31/1997)