Laillisuusvalvontaviranomaiset ovat 2000-luvulla antaneet poliiseille
kymmenittäin päätöksiä joissa on yksiselitteisesti todettu, että kun
asiakas tulee tekemään rikosilmoitusta niin se on kirjattava. Vielä tänä
päivänäkään tieto ei ole tavoittanut kaikkia poliiseja. Mielestäni
poliisi-AMK:n opetukseen voisi liittää sen opettamisen, että
rikosilmoitus tulee aina kirjata.
Alla oleva päätös koskee Riihimäen kihlakunnan poliisilaitosta.
25.8.2008
Dnro 2291/4/07
Ratkaisija: Apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedt
Esittelijä: Oikeusasiamiehensihteeri Kristian Holman
RIKOSILMOITUKSEN
VASTAANOTTAMINEN
1
KANTELU
Kantelija arvosteli 10.7.2007 eduskunnan oikeusasiamiehelle osoittamassaan kirjeessä - - - kihla-
kunnan poliisiviranomaisten menettelyä kantelijan ja hänen entisen puolisonsa välisten
erimielisyyksien selvittämisessä. Kantelija katsoi, että poliisi oli kohdellut häntä
epäoikeudenmukaisesti ja asettunut hänen entisen puolisonsa puolelle, mm. siten, että
riitatilanteet olivat päättyneet kantelijan poistamiseen asunnosta ja hänen kiinniottamiseensa.
Kantelija oli kannellut poliisin menettelystä Etelä-Suomen lääninhallituksen poliisiosastolle, joka
oli antanut asiassa vastauksensa 20.2.2007. Vastauksessaan lääninhallitus oli katsonut, ettei
kantelu antanut aihetta arvostella poliisin menettelyä kantelijaa koskevien asioiden hoitamisessa.
Kantelija ei ollut tyytyväinen lääninhallituksen asiassa tekemään ratkaisuun.
Kantelija oli myös ennen em. hallintokantelun käsittelyä aikaisemmin tehnyt kanssaan
poliisilaitoksella asioineesta ylikonstaapelista rikosilmoituksen. Kysymys oli ylikonstaapelin
epäillystä syyllistymisestä pahoinpitelyrikokseen kantelijan poliisilaitokselta poistamisen
yhteydessä. Rikosilmoitustietojen mukaan kantelija oli tullut poliisilaitokselle tekemään
rikosilmoitusta säilöönottonsa yhteydessä kadonneesta omaisuudestaan. Ylikonstaapeli ei ollut
ottanut kantelijan rikosilmoitusta vastaan vaan kehottanut häntä tulemaan takaisin seuraavana
päivänä. Kantelijan kieltäydyttyä noudattamasta ylikonstaapelin hänelle antamaa kehotusta
ylikonstaapeli oli poistanut kantelijan poliisilaitoksen tiloista voimakeinoin. Asiassa oli suoritettu
esitutkinta, joka oli päätetty saattamalla se syyttäjän harkittavaksi. Syyttäjä oli tehnyt asiassa
päätöksen syyttämättä jättämisestä. Syyttäjän näkemyksen mukaan asiassa ei ollut ilmennyt
mitään näyttöä siitä, että ylikonstaapeli olisi pahoinpidellyt kantelijaa. Esitutkinta-aineistosta
ilmeni, ettei ylikonstaapelin menettelyä kieltäytyä vastaanottamasta kantelijan tekemää
rikosilmoitusta ollut arvioitu esitutkinta- eikä hallintokantelumenettelyssä. Tästä syystä asiaa on
tältä osin tutkittu eduskunnan oikeusasiamiehen toimesta.
- - -
3
RATKAISU
Käsitykseni mukaan asianomistajan tekemää ilmoitusta ei kirjattu esitutkinnasta ja pakkokeinoista
annetun asetuksen edellyttämällä tavalla viipymättä.
Perustelen ratkaisuani seuraavasti.
3.1.
Asian tutkinnasta
- - - kihlakunnan poliisilaitoksen menettelyä kantelijan ja hänen entisen puolisonsa välisten
erimielisyyksien ratkaisemisessa on tutkittu kanteluasiana Etelä-Suomen lääninhallituksessa.
Lääninhallitus on antanut ratkaisunsa 20.2.2007 (ESLH-2006-03840/Tu-411). Eduskunnan
oikeusasiamiehelle osoitetussa kirjoituksessa ei ole esitetty myöskään sellaisia uusia seikkoja,
jotka antaisivat aiheen uusiin selvityksiin tai arvioihin koskien - - - kihlakunnan poliisiviranomaisten
menettelyä. Näin ollen kantelu ei anna aihetta arvioida poliisin menettelyä toisin kuin
lääninhallitus on vastauksessaan tehnyt.
Mitä tulee lääninhallituksen menettelyyn kantelun käsittelyssä, kantelun perusteella asiassa ei ole
ilmennyt aihetta epäillä oikeusasiamiehen toimenpiteitä edellyttävää lainvastaista menettelyä tai
velvollisuuden laiminlyöntiä. Siten asia ei tältäkään osin anna aihetta toimenpiteisiin.
Näkemykseni mukaan oikeusasiamiehelle osoitetussa kantelussa esitetty arvostelu
poliisiviranomaistoimintaa kohtaan on keskeisiltä osiltaan tullut ratkaistuksi Etelä-Suomen
lääninhallituksessa käsitellyn kanteluasian yhteydessä.
En näe saadun selvityksen perusteella myöskään perusteita arvostella - - - kihlakunnan
syyttäjäosaston johtavan kihlakunnansyyttäjän tekemän syyttämättä jättämistä koskevan
päätöksen oikeudellisia perusteita.
Poliisin menettelyn laillisuutta ja asianmukaisuutta voidaan arvioida myös muutoin kuin
esitutkinnassa. Saadun asiakirjaselvityksen perusteella vaikuttaakin siltä, ettei - - - kihlakunnan
poliisilaitoksen ylikonstaapelin menettelyä kieltäytyä vastaanottamasta kantelijan tekemää
rikosilmoitusta ole arvioitu esitutkinnassa. Tästä syystä pyysin Etelä-Suomen lääninhallitusta
toimittamaan minulle asian tältä osin tutkimiseksi tarvittavan selvityksen sekä antamaan lausun-
tonsa asiassa.
3.2
Selvitysten sisältöä
Asiaan liittyvästä esitutkinta-aineistosta ilmenee, että tapahtumat olivat alkaneet siitä, että kanteli-
ja oli halunnut tehdä rikosilmoituksen kadonneesta omaisuudestaan. Kantelija oli epäillyt, että
poliisiviranomaisilla olisi jotakin osuutta tapahtuneeseen. Kantelija oli asioinut ylikonstaapelin
kanssa - - - kihlakunnan poliisilaitoksen palvelupäivystyksessä. Ylikonstaapeli on kertonut
esitutkinnassa suoritetussa rikoksesta epäillyn kuulustelussa sanoneensa kantelijalle, että "tämä
tulee huomenna keskustelemaan asiasta kun päälliköt on paikalla ja tekemään sitten ilmoituksen.
Kyseessä on kuitenkin sellainen rikosnimike, ja epäiltynä on poliisi niin asioista päättää päälliköt."
Tämän jälkeen ylikonstaapeli oli taluttanut kantelijan ulos poliisilaitoksen tiloista käyttäen fyysistä
voimaa. Asiassa oli suoritettu kantelijan ylikonstaapelista tekemän rikosilmoituksen johdosta esi-
tutkintalain 14 §:n 2 momentin mukaisessa järjestyksessä esitutkinta, joka oli päätetty saattamalla
se syyttäjän harkittavaksi. - - - kihlakunnan syyttäjäosaston johtava kihlakunnansyyttäjä oli tehnyt
esitutkinnan perusteella asiassa päätöksen syyttämättä jättämisestä. Syyttäjä katsoi, ettei asiassa
ollut ilmennyt näyttöä ylikonstaapelin syyllistymisestä pahoinpitelyyn.
Ylikonstaapeli on kantelun johdosta antamassaan selvityksessä kertonut olleensa (poliisilaitoksel-
la) suorittamassa kuulustelua, kun hän oli kuullut äänestä tunnistamansa kantelijan kovaäänisesti
kertovan, että poliisi on ryöstänyt hänet ja hän tekee asiasta rikosilmoituksen. Kun kantelijan ko-
vaääninen puhe oli jatkunut, ylikonstaapeli oli keskeyttänyt suorittamansa kuulustelun ja mennyt
sanomaan kantelijalle, että jos hänellä on poliisin tekemisestä valittamista, niin hänen pitää tulla
seuraavana päivänä, koska tuolloin näiden poliisimiesten esimies olisi paikalla. Kantelija ei
ylikonstaapelin kertoman mukaan ollut kuulevinaan hänen puhettaan, vaan oli jatkanut oman
asiansa kertomista. Ylikonstaapeli oli toistanut sanomansa kantelijalle "muutamaan kertaan",
mutta kantelija oli jatkanut kovaäänistä puhettaan. Kantelijan jatkettua häiritsevää ja kovaäänistä
selostamistaan ylikonstaapelin sanomisista huolimatta, oli ylikonstaapeli mennyt odotustilaan,
ottanut kantelijaa kiinni keskivartalosta ja kuljettanut käsistä kiinni pitäen poliisilaitoksen
takapihalle, jossa hän oli toistanut kantelijalle poliisilaitoksen sisätiloissa sanomansa.
Kuljetusvaiheessa ylikonstaapeli oli todennut kantelijan tuoksuvan alkoholille.
- - - kihlakunnan poliisipäällikkö toteaa poliisilaitoksen antamassa lausunnossa, että ylikonstaape-
lilla oli ollut tapahtumahetkellä toisen henkilön kuulustelu kesken eikä hänellä ollut mahdollisuutta
välittömästi ryhtyä ottamaan vastaan kantelijan tekemää rikosilmoitusta. Kantelija oli myös
käyttäytynyt häiritsevästi ja epäasiallisesti sekä tuoksunut alkoholilta. Ylikonstaapeli oli kehottanut
kantelijaa tulemaan seuraavana päivänä, mutta kehotus ei ollut tehonnut, vaan kantelija oli
jatkanut häiritsevää käytöstään. Virastorauhan säilyttämiseksi ja toisen virkatehtävänsä eli
kuulustelun loppuun toimittamiseksi ylikonstaapelin oli voimakeinoin poistettava kantelija
poliisilaitoksen tiloista. Poliisipäällikkö toteaa, että ylikonstaapeli on toiminut tässä tapauksessa
tilanteen edellyttämällä laillisella tavalla virastorauhan säilyttämiseksi ja keskeytyneen kuulustelun
loppuun saattamiseksi.
Etelä-Suomen lääninhallitus toteaa lausunnossaan, että poliisimiehen tekemäksi epäillyn rikoksen
kirjaaminen ei eroa muun rikosilmoituksen kirjaamisesta muutoin, kuin että poliisimiehen teke-
mäksi epäilty rikosasia tulee käsitellä esitutkintalain 14 §:n 2 momentin tarkoittamassa
järjestyksessä. Ylikonstaapelin oli näin ollen tullut laatia rikosilmoitus, koska kyse on ollut asiasta,
joka ei ole riippuvainen päällystötason esimiehen harkinnasta (kuten ylikonstaapeli oli
esitutkintakuulustelussaan todennut). Lääninhallitus katsoo, että ylikonstaapeli on väärin
perustein kieltäytynyt kirjaamasta kantelijan rikosilmoitusta. Lausunnossa kuitenkin todetaan, että
eri asia on, että ilmoituksen kirjaaminen kantelijan epäasiallisen ja häiritsevän käyttäytymisen
takia olisi mahdollisesti ollut perusteltua siirtää tuonnemmaksi.
3.3
Oikeusohjeet ja kannanotto
Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja
ilman aiheetonta viivytystä toimivaltaisessa viranomaisessa.
Esitutkinnasta ja pakkokeinoista annetun asetuksen 1 §:n mukaan kun asianomistaja tai joku muu
ilmoittaa poliisille tai muulle esitutkintaviranomaiselle rikoksesta tai tapahtumasta, jota hän pitää
rikoksena, ilmoitus on viipymättä kirjattava.
Omana kannanottonani totean seuraavan.
Totean ensinnäkin, että nimenomaan ilmoittajan käsitys tapahtuman luonteesta on ratkaisevaa.
Jos hän pitää tapahtumaa rikoksena, ilmoitus on kirjattava. Ilmoituksen kirjaamista koskeva
säännös on siten varsin ehdoton, ja näin sitä on vakiintuneesti tulkittu myös ylimpien
laillisuusvalvojien ratkaisukäytännössä. Asiaa koskeva asetus ei liioin jätä soveltajalleen
harkintavaltaa päättää ilmoituksen kirjaamisen ajankohdasta, vaan ilmoitus on mahdollisuuksien
mukaan viipymättä kirjattava. Jotta ilmoitus voitaisiin kirjata, tulee vähimmillään kuitenkin
ilmoittajan pystyä kertomaan ja kirjaajan ymmärtää, mitä tapahtumaa väitetään rikokseksi. Tässä
suhteessa ei mielestäni nyt ollut epäselvyyttä. Kiistatonta on myös se, ettei asiassa kirjattu
rikosilmoitusta.
Rikoksesta ilmoittaminen on nimenomaan asianomistajalle kuuluva oikeus reagoida häneen
kohdistuneeseen oikeudenloukkaukseen. Ilmoituksen vastaanottamisesta ei voida kieltäytyä
ainakaan pelkästään siitä syystä, että ilmoittaja on kiihtynyt. Tässä tapauksessa ylikonstaapelilla
oli ollut toinen tehtävä (kuulustelu) kesken, kun kantelija oli saapunut poliisilaitokselle tekemään
ilmoitusta. Kantelijan kovaäänisen käyttäytymisen vuoksi ylikonstaapeli oli joutunut
keskeyttämään tehtävänsä mennäkseen keskustelemaan kantelijan kanssa. Sinänsä voitaisiin
pitää tarkoituksenmukaisena, että ylikonstaapeli olisi kehottanut kantelijaa odottamaan vuoroaan,
jotta ylikonstaapeli olisi voinut palvella häntä tehtävänsä suoritettuaan, mikäli ilmoitusten
vastaanotossa ei ollut muita poliisimiehiä ilmoitusten vastaanottotehtävissä. Vaikuttaa kuitenkin
siltä, että ylikonstaapeli oli suoraan kehottanut kantelijaa palaamaan asiaan seuraavana päivänä
sillä perusteella, että asian hoitaminen - rikosilmoituksen vastaanotto poliisin tekemäksi epäillyn
rikoksen johdosta - edellyttäisi ilmoituksen kohteena olevien poliisimiesten esimiehen läsnäoloa.
Katson, että ylikonstaapelin menettely on tältä osin ollut esitutkinnasta ja pakkokeinoista annetun
asetuksen 1 §:n vastainen. Pidän myös tällaista jossakin määrin torjuvaksi tulkittavaa asennetta
viranomaiselle kuuluvan asianmukaiseen käsittelyyn sisältyvän palveluperiaatteen valossa
jossakin määrin kritiikille alttiina.
Sinänsä asiassa ylikonstaapelin taholta päädyttyyn ratkaisuun lienee kuitenkin vaikuttanut myös
kantelijan oma käytös poliisiasemalla, jonka johdosta hänet oli viime kädessä jouduttu
poistamaan poliisilaitoksen tiloista voimakeinoin. Käytettävissäni olevan aineiston perusteella ei
ole kuitenkaan mahdollista saada selkeää ja riidatonta kuvaa siitä, kuinka ja missä sävyssä
keskustelu oli missäkin vaiheessa poliisiasemalla edennyt. Mielestäni on ilmeistä, että tilanne oli
poliisilaitoksella ainakin jossakin määrin kärjistynyt ennestäänkin ennen kuin kantelijan
rikosilmoituksen vastaanottamisesta oli kieltäydytty, koskihan kantelijan rikosepäily nimenomaan -
- - kihlakunnan poliisia.
Asiaa kokonaisuutena arvioidessani pidän riittävänä toimenpiteenäni kiinnittää ylikonstaapelin
huomiota tapahtuneeseen sekä saattaa hänen tietoonsa edellä rikosilmoituksen kirjaamisvelvolli-
suuden ehdottomuudesta sekä sen huomioon ottamisesta asiakaspalvelutilanteessa toteamani.
4
TOIMENPITEET
Kiinnitän ylikonstaapelin huomiota edellä ilmenevään esitutkinnasta ja pakkokeinoista annettuun
asetukseen perustuvaan ehdottomaan velvollisuuteen kirjata rikosilmoitus. Tässä tarkoituksessa
lähetän hänelle jäljennöksen tästä päätöksestäni.
Lähetän jäljennöksen tästä päätöksestäni tiedoksi myös Etelä-Suomen lääninhallitukselle ja - - -
kihlakunnan poliisipäällikölle.
Muihin toimenpiteisiini kantelu ei anna aihetta.
|